Dies irae, suomeksi Vihan päivä, on sielunmessun eli Requimin sequentia -jakson latinankielinen nimi. Tekstin kirjoittajaksi on arveltu fransiskaani veli Tuomas Celanolaista (1200-1265). Runon ensimmäinen säkeistö kuuluu seuraavasti: ”Vihan päivä, tuomion päivä polttaa kerran maailman tuhkaksi: niin ennustavat Daavid ja Sibylla”. Dies irae on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa numerolla 158, nimellä ”Vihan päivä kauhistava!”. Tekstin alkupuoli kertoo, kuinka kaikki ihmisen pahat teot lopulta paljastuvat ja ”mikään ei jää kostamatta”. Toinen puoli runoelmasta muuttaa näkökulman kostosta kirjoittajan omaan syyllisyyteen ja rukoukseen: ”Huokaan kuin syyllinen: kasvot punaisena häpeästä: Säästä katuvaa, Jumala.”
Matka pimeyteen
Olen käyttänyt mielessäni metaforaa, että piirustuksen aihe on kuin vaellus erämaahan – voin valita minne menen, mutta en tiedä minne päädyn. Vuonna 2019 aloitin piirustusarjan, joka kohtaa ihmisen pahuuden. Tiedän käsitteleväni vaikeaa aihetta, joka olisi helpompi unohtaa kuin kohdata.
Miksi kuvaan pahuutta taiteessani? Kuvataiteilijana ja etiikkaan erikoistuneena teologina olen ajautunut näiden eksistentialististen kysymysten pariin. Mielestäni ihmisen on hyvä tutkia omia pimeitä puoliaan. Meissä jokaisessa on haavoja ja on arvokasta tuntea omaa vajavaista käyttäytymistä. Meillä on tarve nähdä itsemme hyvässä valossa.
Sopivissa olosuhteissa moni ihan tavallinen ihminen on päätynyt kylmäksi väkivallan käyttäjäksi. Sota on tästä hyvä esimerkki. Hyvin nopeasti viholliskuvat tukahduttavat lähimmäisen näkemisen ja molemmat osapuolet syyllistyvät sietämättömiin tekoihin. Tutkiessani pahuutta, joudun myös kysymään: Voisinko se olla minä?
Ihmisyyteen kuuluu syvästi myös toive oikeudenmukaisuudesta. Piirtäessäni selittämättömän pahuuden täyttämää tapahtumasarjaa tulen sen äärelle, että oikeudenmukaisuus ei toteudu koskaan monien uhrien kohdalla. Sen tosiasian hyväksyminen tuntuu lähes mahdottomalta. Piirustusteni aiheet eivät jätä mieltäni rauhaan. Ehkä juuri siksi piirrän pahuutta. Ehkä piirustus on kuin rukous: ”Päästä pahasta”.
Todellisia tapahtumia
”Dies Irae – Vihan päivä” -piirustussarja kuvaa tapahtumia, jotka vainoavat mieltäni: kidutusvälineitä, lapsiin kohdistuneita väkivallantekoja ja joukkomurhia. Sarjan piirustukset perustuvat todellisiin tapahtumiin ja paikkoihin. Olen kuvannut teoksissani mm. Koskelan teinimurhaa, Abu Ghraibin kidutuksia Irakissa ja Utøyan tapahtumia Norjassa. Kuitenkaan näiden hirvittävien tekojen uhreja ei saa unohtaa. Koen, että pahat teot kulkevat viivoina ruumini läpi ja kaikessa synkkyydessään lopullinen teos voi olla lohdullinen, jopa kaunis. Lyijykynäpiirustukset ovat kooltaan 115 x 150 cm.
Ihminen osaa olla luova julmuudessaan ja kykenee muuntamaan alunperin hyvään tarkoitukseen suunnitellut koneet tuhoaseiksi. Berliinin isku tapahtui 19. joulukuuta 2016 Breitscheidplatzilla Berliinin joulumarkkinoilla Saksassa, kun terroristi ajoi Scania-merkkisellä rekka-autolla väkijoukkoon. Iskussa kuoli 12 ihmistä ja 48 loukkaantui.
Koskelan teinisurma järkytti suomalaisia joulukuussa 2020. kun 16 -vuotias poika joutui julman henkirikoksen uhriksi. Tekijöinä oli kolme samanikäistä poikaa.
Kuparisonni on muinainen kreikkalainen kidutus- ja teloituslaite. Uhri työnnettiittin onton pronssisen sonnipatsaan sisälle ja sen alapuolelle sytytettiin tuli.
Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelma.
Dulab eli rengas on kidutusmetodi, jota on käytetty Syyrian sisällisodassa 2000 -luvulla. Siinä uhri pakotettiin auton renkaan sisälle, jossa hänet hakattiin ja jopa poltettiin elävältä.
Nykytaiteen museo Kiasman kokoelma
Tässä piirustuksessa kuvaan ristiinnaulitsemisen sellaisena, kuin sen kuvittelen kaikessa hirveydessä toteutuneen.
Nykytaiteen museo Kiasman kokoelma
Tämän kidutusmetodin kehittivät keskiajalla katolisen kirkon espanjalaiset inkvisiittorit. Kun piirsin tämän teoksen, oli menossa koronapandemian ensimmäinen kevät.
”Auschwitzin tiikeri” Willhelm Boger kehitti tämän kidutusmetodin, jota käytettiin poliittisten vankien kidutuksessa Auschwitzissa.
Tässä teoksessa jatkoin Abu Ghraibin ja 9/11 yhteyden pohtimista. Miten ihminen kykenee kiduttamaan näin julmasti toista ihmistä. Voisinko minä olla kiduttaja? Tämän kidutusmetodin kehitettivät keskiajan katolisen kirkon inkvisiittorit. Sitä käyttivät myös natsit esimerkiksi Sachsenhausenin keskitysleirillä ja yhdysvaltalaiset sotilaat Irakissa. Marraskuussa 2003 terroristiksi epäilty Manadel al-Jamadi kidutettiin strappadolla kuoliaaksi Abu Ghraibin vankilassa.
Tämä teos on eräänlainen rekonstruktio Elisabeth Fritzlin elämästä itävaltalaisen Amstettenin omakotitalon kellarissa. Hän oli isänsä vangitsemana 30 vuotta ja synnytti siellä seitsemän lasta. Piirustuksen kädet ovat vapautuneiden lasten ja Elisabethin kiitoskirjeestä.
9.11. 2001 Yhdysvallat ja koko läntinen maailma kokivat järkytyksen. Kuvat sortuvista kaksoistorneista jäivät myös minun verkkokalvoilleni katsellessani television suoraa lähetystä. Tästä alkoi silmitön väkivallan jatkumo, joka jatkuu edelleen Lähi-idän maissa. Yksi paha teko johti toisiin pahoihin tekoihin. Teoksen nimi tulee Abu Ghraibin vankilan portista. Siellä yhdysvaltalaiset sotilaat kiduttivat julmasti irakilaisia vankeja ja ottivat heistä nöyryyttäviä valokuvia.
Tämän piirustuksen tapahtumat ovat vainonneet mieltäni pitkään. Pelko namusedistä iskostui suomalaisten lasten ja lasten vanhempien alitajuntaan. Maaliskuussa 1989 poliisit löysivät Myllypurosta Helsingistä Ford Granadan takaluukusta kaksi poltettua kahdeksanvuotiaan tytön ruumista.
Utøyan saari sijaitsee Tyrifjoden -järvessä noin 40 km Oslosta luoteeseen. 22.7. 2011 saarelle saapui mies, joka kutsui nuoret koolle: ”Minulla on tärkeää tiedotettavaa, tämä ei ole vaarallista.” Sen jälkeen han ampui laajenevilla pirstoutuvilla Dumdum -luodeilla 69 henkeä, joista suurin osa oli nuoria. Tämä piirustus on eräänlainen saarella kuolleiden muistomerkki.
Yksityiskokoelma
Tässä teoksessa yhdistyy Pietarin kirkon pohjapiirros ja Michael Jacksonin Neverland. Piirustuksen aiheena on vuosisatoja kestänyt nuorten poikien hyväksikäyttö Katolisessa kirkossa ja heidän äänensä vaimentaminen.
Nykytaiteen museo Kiasman kokoelma
Matkustin kerran Krakovaan ja vierailin Auschwitzissa. Suurin järkytykseni oli Auschwitz II eli Auschwitz- Birkenau ja sen käsittämätön koko. Mutainen pelto jatkui loputtomiin ja oli kerran täynnä parakkeja, täynnä nääntyviä ihmisiä matkalla uuneihin.
Tässä Dies Irae -sarjan avausteoksessa sukelsin pahuuden syvään päähän, lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan. 8 -vuotias Vilja Eerika kuoli Helsingissä pitkäaikaisen kaltoinkohtelun seurauksena äitienpäivänä 2012. Piirustuksen tekstit, aurinko ja kukat ovat suoria kopioita Eerikan äidilleen lähettämästä äitienpäiväonnittelusta.